Käytiin katsomassa vanhaa kouluani ja huomattiin, että pääovi oli auki. Kävin esittäytymässä sihteerin luona ja pyysin lupaa saada esitellä koulua lapsilleni.
Metallinpaljastuskone sai lapset hämmentyneiksi. "Miksi ihmeessä koulussa on tälläinen?" kysyi Laura. Ikkunoissa ja seinillä oli myös plakaatteja, joissa kiellettiin aseet. Käytiin pitkä keskustelu USA:n asepolitiikasta ja turvallisuudesta ylipäänsä.
Juttelin vielä uudemman kerran sihteerin kanssa ja kyselin koulusta ja sen opettajista. Joku johdatus oli mukanani, sillä Mrs Smith, musiikinopettajani, oli koululla pakkaamassa tavaroitaan.
Koira ei saanut tulla aulaa pidemmälle, joten lapset jäivät koiran kanssa aulaan ja minä kävin äkkiä tervehtimässä opettajaa. Ovi oli auki, mutta koputin kuitenkin, jottei Mrs Smith pelästy. Mrs Smith katsoi minua hiukan hämillään ja kysyin häneltä muistaako hän minut? Mrs Smith sanoi, että olen vaihtari Saksasta tai .... Johon täydensin, että Suomesta ja kerroin nimeni.
Juteltiin nopeasti kuulumiset läpi. Kerroin Mrs Smithille, että hän on yksi niistä henkilöistä, jonka innoittamana olen opettaja. Häneltä opittuja asioita ja asenteita käytän myös omassa työssäni. Tämä kommentti sai opettajan kyyneliin...
Kymmenen vuotta sitten olin täällä viimeksi, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta tavata opettajia. Olen aivan uskomattoman onnellinen, että sain sain mahdollisuuden nyt tavata juuri Mrs Smithin, lemppariopettajani :)
Takaisin kävellessä koirakin oli aivan uupunut helteestä. Kotona hyppäsimme suoraan uimaan ja altaalla vierähtikin sitten koko päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti