Lentomatka ja ensimmäinen yö

Herätyskello soi viiden jälkeen ja vaikka nukuttuja tunteja oli vain pari takana, ei harmittanut ollenkaan ylösnouseminen. Ensimmäinen aamu pitkään aikaan, kun lapsiakaan ei tarvinnut montaa kertaa herätellä, pieni kuiskaus ja molemmat pystyssä :) Saatiin rakkaalta pikkuveljeltäni kyyti lentokentälle ja auton takapenkillä oli kyllä pientä jännitystä ilmassa. Kokeneena matkaajana olin ladannut kaikki mahdolliset ohjelmat puhelimeeni helpottamaan matkustamista. Näistä uusimpana TripCase. Lentokentälle tullessa ajettiin tottumuksesta terminaali kakkoseen. Voi voi, meidän lento siis lähti ykkösestä ja jos olisin lukenut tarkemmin TripCasen tietoja, oltaisiin oltu suoraan oikealla terminaalilla :/  

Mä olin tehnyt lähtöselvityksen ennakkoon ja laukkujen jättäminen sujui nopeasti. Turvatarkastuskin sujui todella joutuisasti. Olin varautunut kaikin mahdollisin lääkärintodistuksin ja dokumentein todistamaan Epipenin ja muiden lääkkeiden tarpeellisuutta, mutta turhaan. Kukaan ei kysynyt mitään, ihmettelivät vain läppäreiden ja ipadien määrää :)

Lento Helsingistä Tukholmaan lähti ajoissa ja meni todella nopeasti (nousu, nopea kahvi ja lasku). Tukholmassa oli nopea vaihto, aikaa 50 min. Boarding oli jo aloitettu, kun pääsimme passintarkastukseen, jossa oli hirveän pitkä jono. Vastoin kaikkia periaatteitani, jouduimme kiilaamaan aika monen ihmisen ohi ehtiäksemme koneeseen. Juoksemisen ja kiilailun jälkeen Laura ehti istahtamaan lattialle noin minuutiksi ennen koneeseen siirtymistä. 

Lennolla Tukholmasta Chicagoon emme päässeet vierekkäisille paikoille. Lapset istuivat viimeisessä rivissä ja minä heidän edessään. Nousun jälkeen siirryin lasten viereen, kahdelle penkkipaikalle mahtui oikein hyvin kolme pientä matkustajaa. Palvelu lennolla oli hidasta, mutta erittäin ystävällistä. Cabin crewn vajaamiehityksen takia kesti aika kauan saada ensimmäisiä juomia, mutta tästä syystä juomista ei veloitettu mitään, siis alkoholijuomista.

Huonosti syödyn aamupalan jälkeen lapsilla oli kova nälkä ja ruokaa odotellessa jouduttiin turvautumaan tuliaisiksi hankittyihin turkkareihin. Kun ruoka sitten vihdoinkin tuli, ei homma mennyt ihan putkeen. Perunasalaatti ja ilmakuivattu kinkku eivät maistuneet lapsille ja he närppivät vain jotain pientä sieltä täältä. Mä olin tilannut itselleni gluteenittoman vaihtoehdon, jota sitten ei ollut ollenkaan :( Erittäin nolona lentoemäntä sitten lupasi etsiä koneesta jotain syötävää myös minulle. Pienen hetken jälkeen eteeni tuotiin businessluokan alkupala, joka kyllä maistui hyvältä. Tämän lisäksi sain vielä juustolautasen ja mansikoita, lapsille karkkipussit.  Koska lapset eivät syöneet omista annoksistaan juuri mitään, jaettiin mun alkupalat kolmelle. Laura erityisesti nautti juustoista ja mansikoista :)

Ensimmäiset ja viimeiset kaksi lehtotuntia menivät joutuisasti, mutta väliin jäävä viisi tuntia tuntui Laurasta aika pitkältä. Rene katsoi leffoja ja me tytöt pelasimme pelejä. Mieluisaksi puuhaksi osoittautui erillaiset noppapelit. Harjoittelimme Lauran kanssa mm. kymppipareja ja laskustrategioita noppien avulla. Mieluisin peli oli lopulta yhteenlaskukilpailu, jossa Renellä oli neljä noppaa ja Lauralla kaksi ja tarkoituksena laskua noppien luvut yhteen. Lapset intoutuivat kilpailemaan välillä niin kovaäänisesti, että muiden matkustajien mukavuuden takia oli pakko pitää taukoja.

Lennon loppupuolella saatiin vielä välipalaa, joka oli lasten mielestä maailman parasta. Pillimehun ja sämpylän lisäksi oli pieni suklaakonvehti. Taisi olla molemmilla aika kova nälkä... Mä sain salaatin lisäksi businessluokan välipalan, joka jälleen jaettiin kolmeen osaan.

Chicagon kentällä oltiin passintarkastuksessa erittäin tarkkoja.  Sormenjälkien lisäksi otettiin kuva ja kysyttiin monta kysymystä matkaan liittyen, joista matkan kesto aiheutti paljon lisäkysymyksiä. Mitä teen työkseni? Mistä tunnen ihmiset, joiden luona yövytään? Kuinka paljon rahaa mukana? Onko luottokortteja? Onko paluulippu jo hankittu? Vaikka passintarkistus kesti kauan ja kysyttiin paljon kysymyksiä, oli ilmapiiri kuitenkin rento ja asiallinen. Päästiin läpi ja saatiin kaikki laukutkin :)

Yövytään pari yötä lentokentän lähellä olevassa Best Western hotellissa. Odotellessa hotellin shuttlea lapset söivät mäkkärin kananugetit ja mä kuolasin vieressä. Shuttle tule nopeasti ja päästiin hyvin hotellille. Kyselin aamupalasta ja hotellin tarjoamasta ruoasta ja jouduin taas huomaamaan ettei mun allergioilla ole mitään tarjolla :( Virkailija tosin lupasi järjestää kyydin markettiin, josta "ehkä" löytyy mulle sopivaa ruokaa.

Oltiin kaikki kolme sen verran väsyneitä, että käytiin syömässä iltapalaa kello 14 USA:n aikaa vieressä olevassa mäkkärissä. Lapset söivät hampulaiset ja mä sain ranskalaiset. Hotellilla Rene totesi, että jos huomenna syödään vielä roskaruokaa, niin sitten kyllä riittää :)

Mentiin nukkumaan kolmelta ja nukuttiin 13 tuntia. Lapset nukkuivat erittäin hyvin, mä vähän heräilin, mutta sain onneksi aina unenpäästä uudelleen kiinni. Huone ei todellakaan ole mikään hiljainen huone. Käytävässä oleva jääkone ja ilmastointi pitää kovaa meteliä. Meillä piti olla yhden hengen huone king size -sängyllä, mutta saimmekin kahden hengen huoneen queen size -sängyillä.

Nyt kello on puoli seitsemän ja tarkotuksena on kohta lähteä shuttlella lentokentälle ja sieltä junalla Chicagon keskustaan. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä en mieti muuta kuin ruokaa. Toivottavasti löydetään pian kauppa tai joku mukava ravintola, jossa saa hyvää aamupalaa :)