Ruokablogi?

Kello on nyt kolme aamulla ja luultavasti aikaerosta johtuen mulla vaikeuksia nukkua. Hyvää aikaa siis kirjoitella kuulumisia...  Varoitus: kielipoliisien ei kannata jatkaa lukemista, sisältää paljon kirjoitusvirheitä (ensimmäisen julkaisun jälkeen oon jo pari ehtinyt korjata)...

Sen kummempia suunnittelematta lähdettiin eilen aamulla keskustaan.Ilma oli erittäin sateinen, mutta lämmin ja tämä sai lapset hämmennyksiin. "Miten on mahdollista, että sataa ja on näin kuuma?" "Ihanaa, kun voi olla shortseilla vaikka sataa vettä." Hotellilta päästiin shuttlella lentokentälle ja matkalla ehdittiin keskustella USA:n ilmastosta ja syistä, miksi täällä on kuumempi kuin Suomessa. Samalla shuttlella tuli kentälle myös liettualainen nainen, joka työskentelee täällä plastiikkakirurgin assistenttina. Lyhyen matkan aikana ehdin myös hänen kanssaan keskustella kokemuksista muuttaa vieraaseen maahaan sekä tietenkin vähän myös hänen työstään.

Lentokentällä päästiin helposti juna-asemalle. Aikuisten junalippu oli 5$ ja sen ostaminen automaatista onnistui helposti. Molemmat lapset kuuluvat vielä  toistaiseksi alennusryhmään (2-11v), mutta lippujen ostaminen olikin paljon hankalampaa. Aseman ystävällisen virkailijan avustamana oikeiden lippujen ostaminen kuitenkin  onnistui. Lentokentältä lähtee vain yksi juna (blue line), joten junaan hyppääminen oli helppoa. Sen kummenpia suunnittelematta hypättiin junaan ja aloitettiin matka kohti keskustaa. Vettä satoi kaatamalla, niin paljon ettei maisemia nähnyt ollenkaan.

Koska en ollut katsonut karttaa tarkemmin, jäimme pois asemalla Chicago. Heti asemalta ylös päästyämme huomasin ettei kyseessä ollut Chicagon keskusta :) Vettä satoi kaatamalla ja meillä oli kova nälkä, joten päätimme etsiä ruokapaikan jostain läheltä. Ruokakaupasta kävimme ostamassa sateenvarjot, jonka jälkeen liikkuminen ulkona oli paljon mukavampaa. Päädyimme aseman vieressä olevaan Windy City Cafeeseen, jonka aamupala oli taivaallinen. Hyvä ruoka ja parempi mieli, sopi hyvin fiilikseen, joka meillä oli lähtiessämme jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Sadekin oli lakannut, joten käveleminen tuntui mukavalta, myös lapsista. Reilun neljän kilometrin kävelyn jälkeen löysimme ensimmäiset auki olevat vaatekaupat. Lapset saivat taas lisäpuhtia päästessään katselemaan koriskenkiä, leluja ja muuta vastaavaa.

Lounas ei sitten mennyt ihan yhtä hyvin kuin aamiainen. Alkaa muuten tuntua, että kirjoitan ruokablogia :) Olisin halunnut syödä lämmintä kanaa, mutta kaikki annokset sisälsivät viljatuotteita. Tarjoilijan vastaukset kysymyksiini olivat vähän epämääräisiä, mutta lopulta kuitenkin päädyin ottamaan hänen suositteleman aasialaisen salaatin. Kun salaatti sitten tuli, oli siinä päällimmäisenä ohuita lastuja, viljasta tehtyjä tietenkin. Tarjoilija pahoitteli ja vei annoksen takaisin. Seuraava annos olikin sitten syötävä, ja hyvä olikin. Tosin mieltäni jäi kaivelemaan tarjoilijan tietämättömyys allergioista...

Myöhäisen lounaan jälkeen lapset alkoivat olla väsyneitä ja halusivat jo takaisin hotellille. Tosin kun päästiin hotellille, lapset halusivat  päästä kuntosalille juoksemaan juoksumatoille. Että niin väsyneitä lapsia... Rene jaksoi juosta reilun 15 min ja Laura melkein saman verran. Jumppatuokion jälkeen lapset kylpivät yhdessä ja mä kartoitin vuokra-autotilannetta sekä chattailin Lindan kanssa. Memphisissä meitä odotetaan jo todella paljon ja niin kyllä odotetaan mekin :)

Käytiin syömässä päivällistä/iltapalaa hotellin ravintolassa. Aika niukka oli taas valikoima, mutta sain mahani täyteen. Kello oli kuusi ja Laura meinasi nukahtaa pöytään. Nopean syömisen jälkeen tultiin huoneeseen, Laura meni nukkumaan ja minä ja Rene nautittiin koripallon katsomisesta. Tosin mekään ei jaksettu koko matsia katsoa...