Shoppailua ja hengailua

Tänään päivä alkoi jähmeästi. Ja tässä kohtaa jähmeällä tarkoitan mun kroppaa. Pakarat ja reidet on tosi kipeät, mukavalla tavalla kylläkin. Tietää tehneensä lihaskuntoharjoituksia :) 

Mä vein Linda töihin ja tällä kertaa lapset jäivät kotiin nukkumaan. Kun tulin takaisin kotiin, lapset olivat vielä sikeässä unessa. Mä sain nauttia rauhallisen aamupalan ja käydä aamu-uinnilla ennen kuin lapset heräsivät.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen käynti yhdessä paikallisessa mall:ssa (eli kauppakeskuksessa). Sitä ennen käytiin törsäämässä rahoja nuottikaupassa. Mä olisin voinut viettää koko päivän kaupassa, siellä oli vaikka mitä ihanaa. Jotain tuli ostettua töihin ensi lukuvuotta varten ja jotain ihan vain omaksi iloksi. 

Ahkerat shoppailijat :) Äiti väsyi ennen lapsia...

Renen uudet kengät.

Lauran uusi laukku.

Lindan työpaikalla.

Illalla Linda tapasi ystäväänsä ja me päästiin mukaan. Käyntiin syömässä Renen lemppariravintolassa Loco Toro. Ihanaa meksikolaista ruokaa ja erittäin mukavaa seuraa. Myöhemmin myös Kathyn mies liittyi seuraamme. Pitkästä aikaa tapasimme henkilön, joka tiesi jotain Suomesta :)

Rene haluaa korvakorun ja huomenna olisi tarkoitus mennä laitatuttamaan (oliko toi edes oikea sana?!?) se. Saa nähdä uskaltaako ottaa ;)

Korista ja voimistelua

Maanantaina vietiin aamulla Linda töihin ja mentiin suoraan koriskentälle. Kentällä oli vain pari hemmoa meidän lisäksi, joten tilaa oli ihan riittävästi treenaamiseen. Ja olokin oli turvallinen, sillä poliiseja oli lähistöllä riittävästi :)

Pientä heittotekniikkaharjoittelua.

Korkeat korit aiheuttaa Lauralle vähän haasteita.

Koriskenttien vieressä on myös stadioni, jossa käytiin vähän juoksemassa. Mä siis juoksin kenttää ympäri, lapset leikkivät sadettajan kanssa. Oli ihana juosta pitkästä aikaa ihan rauhassa. Renen kanssa pystyy tekemään pieniä lenkkejä, mutta Laura ei vielä jaksa kovinkaan kauan. Mä juoksin 3 km, tein askelkyykkyjä, hyppyjä yms. Treenin loppupuolella lapset olivat jo siirtyneet takaisin koriskentille, jossa heiteltiin vielä vähän aikaa. Melkein pari tuntia vierähti todella nopeasti.

Onnelliset treenaajat matkalla kotiin.

Kotona sitten hypättiin Lauran kanssa altaaseen ja uitiin pikauinnit. Nälkä oli jo kauhea, joten uintiaika jäi todella lyhyeksi. Rene on pysytellyt altaasta kokonaan pois ja hyvä niin, saadaan toivottavasti korva kuntoon yhdellä antibiootilla :)

Lounaan jälkeen käytiin vielä uudelleen heittelemässä palloa ennen kuin mentiin kauppaan. Vesi, juusto ja muut perusjutut oli lopussa ja halusin käydä kaupassan enen kuin Linda tulee kotiin. Muuten Linda ei olisi antanut mun maksaa ruokia. Hanavesi on täällä ihan juomakelpoista, vähän maistuu rautaselle. Vesipullot uppoo paremmin lapsille ja Lindakin pitää pullotetusta vedestä, joten sitä on aina jääkaapissa. 

Ostettiin kaupasta tuoreita marjoja ja jäätelöä. Epätoivo meinasi vallata, kun etsittiin mulle sopivaa jäätelöä. Erilaisia jäätelöitä oli vaikka kuinka paljon, mutta valmistamiseen oli käytetty vehnää tai kananmunaa. Laktoosittomia tuotteita en edes vaivaudu  etsimään, sen verran haasteellista jo muutenkin. Aloitettiin hyllyn vasemmasta reunasta ja oikeassa reunassa viimeinen mahdollinen jäätelö oli mulle sopivaa :/ Mä olisin luovuttanut puolessa välissä, mutta Rene vaati, että äidillekin on saatava jäätelöä :) 

Ehdittiin käydä pikaisesti heittelemässä palloa vielä ennen kuin haettiin Linda töistä :)

Lindan toiveesta päivälliseksi valmistettiin hampurilaisia ja uuniperunoita (murskattuna ja juustoa päällä). 

Opin, että hampurilaissämpylöitä voi lämmittää/paahtaa hellanpäällä :)

Ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen lämmittää näin, mut maassa maan tavalla :) Lasten mielestä hampurilaiset olivat maailman parhaat. Mä nautin perunoista ja edellisen päivän papuherkusta.

Tällä iloisella kaverilla oli vähän paha olo ruoka-aikaan (kuuma, kylmä ja vain hassu olo).

Laura halusi illalla voimistelutuokion jälkeen vielä uimaan, mutta juuri kun hän oli hyppäämässä altaaseen alkoi salamoida. Ukkonen oli vielä kaukana, mutta uinti jäi silti väliin. 

Yöllä sitten jylläsi ukkonen oikein kunnolla ja puhelimeen tuli hätäviestejä tulvista alueella. Ihan vieressä ei ollut yhtään tulvaa, uima-altaan pinta oli tosin noussut kiitettävästi. Laura nukkui kuin tukki, Rene ja minä taas valvottiin pahimman myräkän aikana.

 

Same sex marriage

Perjantaina USA:n korkein tuomioistuin kumosi kaikki kiellot samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimiseen liittyen. Nyt siis kaikkialla USA:ssa samaa sukupuolta olevilla pareilla on mahdollisuus avioitua. Vihdoinkin!!! Aika kauan lakiuudistuksessa on mennytkin!!!

No tänään oli taas kirkkopäivä ja lapsia meinasi vähän väsyttää. Yllä oleva kuvan otin 5 minuuttia ennen herätystä :) aika suloisia! 

Tämän päivän puheenaiheena kirkossa oli "same sex marriage". Paasaaminen alkoi Sunday schoolissa, jonka mä vielä jotenkin pystyin pokkanaamalla kuuntelemaan tietäen ettei se kestä kauan. Sunday schoolin alussa meni onneksi myös paljon aikaa, kun ihmiset kyselivät Suomesta ja mikä minut/meidät on tuonut Memphisiin. 

Jumalanpalveluksessa homma sitten jatkui paljon kiihkeämpänä. Pastori vakuutti seurakuntalaisille ettei kyseisessä kirkossa tulla KOSKAAN hänen aikana vihkimään homoja. Saarnassaan hän viittasi homoliittojen hyväksymisen liittyvän maailmanlopun alkamiseen. Kristittyjen pitäisi nyt aktiivisemmin levittää Jumalan sanaa, jotta kaikki syntiset (viitaten lähinnä homoihin) saataisiin pelastettua. Loppusaarna mulla menikin sitten ihan ohi... En vain järkytykseltäni pystynyt keskittymään asiaan.

Kotimatkalla käytiin keskustelua aiheesta myös Lindan kanssa. Kysyin muutaman tarkentavan kysymyksen ja varmistin, että olin ymmärtänyt saarnan oikein. Kerroin oman mielipiteeni asiasta ja kerroin myös huolesta, että raamattua voidaan tulkita niin erilailla (siis ihan kristittyjen keskuudessa).

Lounasta käytiin syömässä lasten toiveesta Taco Bellissä. Ja kyllä maistui hyvälle! Ruokailun jälkeen ei sitten enää palattu samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen, ja oikein hyvä niin :) 

Kotona alkoi sitten normi ahertaminen. Pari tuntia paikalla istuneena kaipasin aktiviteetteja ja aloitin jääkaapin siivoamisen/pesemisen. Lapset pallottelivat pihalla ja pelasivat välillä ipadeillä. 

En älynnyt ottaa kuvaa jääkaapista ennen prosessin aloittamisesta, mutta tässä pari kuvaa prosessista. Voin sanoa, että tarpeeseen tuli puhdistus :)

Jääkaapin putsauksen jälkeen Laura ja Linda kylvettivät koiran, ja sen jälkeen käytiin kaikki yhdessä lenkillä. Aika kuuma on taas vaihteeksi ollut ja vajaa parin kilometrin lenkki tuntui maratonilta :)

Ollaan myös tänään palloteltu lasten kanssa ahkerasti. Treenata siis voi, vaikka koreja ei ole aina tarjolla :)

Tässä muutama kuva lasten heittoharjoituksista:

Tässä iltasella oon pöyristellyt taas keskustelua avioliittolakiin liittyen. Asiaa käsitellään asiallisesti ja vähemmän asiallisesti esimerkiksi FB:ssä. Tässä yksi lainaus urpoudesta:

Using the same tactics used by “gay” rights activists, pedophiles have begun to seek similar status arguing their desire for children is a sexual orientation no different than heterosexual or homosexuals.

Sairasta sanon minä! Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen!!! Mä en jaksa tätä keskustelua enää ja meinaa FB:ssä hypätä kaikki aiheeseen liittyvät jutut/keskustelut yli. 

Huomenna olisi tarkoitus viedä Linda aamulla töihin ja tehdä sen jälkeen aamutreeni koriskentällä :) eiköhän me keksitä huomiselle jotain muutakin mukavaa!

Koriskenttä

Lauantaina lääkärikäynnistä johtuvan myöhäisen lounaan jälkeen Linda otti pienet torkut, sillä migreeni oli alkanut vaivata lääkärireissun aikana. Minä ja lapset lähdettiin koiran kanssa pienelle kävelylenkille ja pelattiin korista kotikadulla :)

Migreenin lauettua Linda alkoi valmistelemaan sunnuntain opetusta (pyhäkoulu) ja mä päätin lähteä lasten kanssa lähimpään puistoon. Matkaa sinne on vain 1,5 km, mutta kuumuudessa johtuen valitsin helpoimman ratkaisun ja otin auton. 

Puisto ei ollut mikään kovin kummoinen. Siellä oli kuitenkin keinut, liukumäki ja pieni kiipeilyteline, joten 45 minuuttia meni hyvin joutusasti. Puistossa oli myös isä kahden lapsen kanssa ja häneltä saatiin pari vinkkiä koriskenttiin liittyen. Meillä oli omat uudet koripallot mukana ja niinpä suuntasimme pelaamaan korista.

Parin kilometrin päästä, poliisiaseman takapihalta löytyi hienot koriskentät. Pitäisi siis olla turvallinen paikka pelata ;) Leikkipuistossa oleva isä oli varoittanut, että kentillä on aina "ruuhkaa" ja niin olikin :) Kaikilla kentillä oli pelit käynnissä ja niitä katsoessa mulle tuli tosi kotoinen olo. Lapsia taas vastaavasti alkoi jännittämään, sillä kaikki pelaajat olivat mustia (yhtä miestä lukuunottamatta). Totesin, että jos täällä haluaa treenata ja pelata, on vain totuttava asiaan. Niinpä parkkeerasin auton ja menimme yhdelle korille heittelemään. 

Alussa oli huomattavissa pientä tuijotusta, mutta joko minä väsyin tarkkailemaan tai sitten muut pelaajat kyllästyivät tuijottamaan... Kuten kuvista huomaa, saatiin olla yhdellä kenttäpuoliskolla ihan rauhassa ;) 

Oli ihana päästä heittelemään ja vähän treenaamaan, mutta kuumuudessa (35 astetta) eivät lapset kauan jaksaneet pelata.

Kotiin tullessa Linda oli saanut valmiiksi seuraavan päivän tuntisuunnitelman ja aloittanut päivällisen tekemisen. Katettiin lasten kanssa pöytä ja tehtiin salaatti. 

Käytiin perjantaina kaupassa ja samalla reissulla myös alkossa. Oli muuten mun ensimmäinen visiitti ikinä alkossa tällä mantereella, ja mielenkiintoinen reissu olikin. Mä oon niin nuori (heh heh), että ostaessa kaksi pulloa viiniä piti kaivaa henkkarit esiin :) Jos Suomessa alkoholi on kallista niin kyllä täällä on ainakin yhtä kallista ellei jopa kalliimpaa. Ainakin viinit olivat tyyriitä. 

Ja Amerikkalaiseen tyyliin juomat pakattiin ruskeisiin paperipusseihin... 

Päivällinen oli taivaallista :) jopa lapset söivät katkarapurisottoa hyvällä ruokahalulla. 

Tässä kaikille jakoon loistava resepti:

Päivällisen jälkeen höpöteltiin niitä näitä, katsottiin James Bondia ja Laura teki jumppaharjoituksia. Perheen lääkitys oli kohdillaan :) Mä join päivällisellä pari lasia viiniä Lindan kanssa ja Rene otti antibiootin lisäksi särkylääkkeen (ja omien sanojensa mukaan tunsi olonsa vähän hassuksi)... Lopputulos on tässä:

Äiti ja lapset häröilevät... Suurimmalle osalle ei varmaan mitään uutta?!?

Lääkärikäynti

Mä asuin Memphisissä vuoden eikä tarvinnut kertaakaan käydä lääkärissä. Taisi olla mun elämäni tervein vuosi :) Nyt on oltu reissussa kaksi viikkoa ja jo piti käydä ensimmäisen kerran lääkärissä, tosin mä en ollut potilas vaan Rene. 

Renellä on ollut pari päivää korva kipeä eikä ole juurikaan uinut. Joka kerta, kun kysyy korvista, on kaikki ok. Nuori herra ei halunnut lääkäriin (miehenalku kun on) ja vältteli asiaa kaiken keinoin.

Viime yönä Rene ei saanut nukuttua ja itki kovaa kipua. Annoin särkylääkettä ja mentiin katsomaan telkkaria joskus kolmen aikaan. Rene katsoi leffaa ja mä torkuin toisella sohvalla. Viiden pintaan Rene sanoi, että mennää takaisin sänkyyn nukkumaan ja aika pian hän saikin unesta kiinni. Mä sen sijaan pyörin ja torkuin, Laura potki mua säännöllisesti kylkiin...

Aamulla sitten syötiin aamupalaa ja käytiin suihkussa ennen lääkäriin lähtöä.  Mä soitin myös vakuutusyhtiöön varmistaakseni, miten homma toimii täällä USA:ssa. Ensin keskustelin ruotsalaisen virkailijan kanssa, mutta kun hän ei saanut vietyä asiaa koneelle joutui hän ensin konsultoimaan suomalaista kolleegaa asiasta ja kun sekään ei auttanuy, joutui hän siirtämään puhelun kokonaan suomalaiselle virkailijalle. Myös hänellä oli vaikeuksia, ja puhelun päätyttyä tajusin ongelman johtuvan väärästä sotusta :/  

Virkailija kertoi, että USA:ssa on välillä hankalaa päästä maksusitoumuksella lääkäriin, jopa ns yhteistyökumppaneille. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajoimme supimuslääkärille, joka onneksi oli suhteellisen lähellä (noin 15 min autolla). Maksusitoumus ei onnistunut, joten jouduin maksamaan homman itse.

Voisi kuvitella, että yksityisellä klinikalla kaikki sujuu ilman suurempia odotteluja. Vaan eipä täällä :( Klinikalla mennessä piti täytää iso kasa papereita ja sen jälkeen odotettiin, että hommat saatiin kirjattua koneelle. Sen jälkeen odotettiin maksusitoumuspäätöstä ja vielä sen jälkeen vielä lääkäriä.

Lähes kahden tunnin odottamisen jälkeen päästiin hoitajan luokse. Rene punnittiin, mitattiin, otettiin syke ja verenpaine sekä mitattiin kuume. Tämän jälkeen meidät ohjattiin lääkärin huoneeseen, jossa jälleen kerran odotimme.

45 minuuttia istuimme pienessä huoneessa ja odotimme lääkäriä, huh huh. Kyllä hymy hyytyi odottamisen aikana. Kun lääkäri vihdoin saapui, kesti itse tutkiminen alle kymmenen minuuttia ja noin viiden minuutin ajan juteltiin muuten mukavia. Hintaa käynnille tuli 120$. Maksaessa ei sitten MasterCard taas vaihteeksi toiminut, mutta onneksi tilillä oli katetta (kiitos iskän) ja sain maksettua Visa Electronilla. 

Diagnoosina korvatulehdus ja nestettä korvassa. Saatiin resepti antibiootteja varten. Lääkettä otettava kolmesti päivässä 10 päivän ajan. Lisäksi lääkekuurin aikana vältettävä sukeltamista ja uima-altaaseen hyppimistä. Rauhallinen uinti on onneksi sallittua :)

Lääkkeiden hakeminenkaan ei sujunut kovin nopeasti. Apteekkeja on jokaisessa ruokakaupassa, mutta sisäänkirjautumiseen meni yllättävän kauan aikaa. Haasteita aiheuttivat paikallisen sotun ja vakuutuksen puuttuminen, suomalainen osoite jne. Saatiin lääkkeet, jotka yllätyksellisesti olivat erittäin edulliset :) 

Odottamisen, odottamisen ja odottamisen jälkeen kotona oli onneksi pizzaa valmiina (eiliset Pizza Hutin jämät). Ruoan jälkeen meitä kaikkia taas hymyilytti erittäin paljon :)

Varkaita kotona?

Kun Lauran kynnet olivat valmiit ja Renen jalat hoidettu, käytiin vielä viereisessä kaupassa ostamassa pieni pallo uima-altaalle. Kaupassa puhelimeni soi, mikä oli aikamoinen ihmetyksen aihe, sillä täällä se ei ole soinut montaa kertaa. Linda kysyi kuka on meillä uimassa ja hiukan häkeltyneenä totesin etten tiedä, sillä me emme ole kotona. 

Lindan naapurin teinipoika oli soittanut äidilleen, joka taas soitti Lindalle ja kertoi meidän uima-altaalla olevan joukko lapsia/nuoria uimassa. Linda oli sanonut, että minä ja lapset olemme uimassa ja ehkä meille on tullut vieraita kylään. Naapuri oli todennut, että kaikki altaalla olevat ovat mustia ja jos Sannan väri ei ole yöllä vaihtunut, ei hän ole altaalla :) 

Koska Lindalla ei ollut tarkkaa tietoa, mitä altaalla (ja talossa) tapahtuu, halusi hän tulla tarkistamaan tilanteen. Lapsia alkoi jännittämään tilanne ja Me jäimme odottamaan Lindaa viereiseen Taco Belliin. 

Eikä kauan kestänyt, kun Linda kurvasi ravintolan eteen ja ajoimme kotiin. Minä ja lapset jäätiin lukittuun (ja käynnissä olevaan) autoon, kun Linda meni tarkistamaan tilannetta. Eikä kauan kestänyt, kun kolme teiniä juoksi karkuun ja hetken kuluttua pieni poika käveli pelästyneenä pois.

Linda tunsi yhden pojista. Hän oli kuulemma yrittänyt soittaa Lindalle ja kysyä uintilupaa. Kavereilleen hän oli sanonut, että heillä on lupa uida. Linda sanoi olevansa yhteydessä tuntemansa pojan äitiin, asuvat ihan meidän lähellä. Luulenpa etteivät pojat taida tulla toiste uimaan ilman lupaa :)

Tilanteen selvittyä Linda jäi kotiin, sillä hänen työaikansa oli jo lähes ohi. Lindan ystävän Bettyn syntymäpäiviä juhlittiin illalla italialaisessa ravintolassa ja me pääsimme sinne mukaan.

Viisi naista juhlivat jokaisen synttäreitä käymällä yhdessä syömässä. Perinne alkoi, kun Linda vei aina siskonsa Sherrin syömään hänen syntymäpäivänään ja Sherri taas vastavuoroisesti Lindan hänen syntymäpäivänään. Muutama vuosi sitten Betty tuli Sherrin mukana Linda syntymäpäiville. Sherrin syntymäpäiville Betty otti mukaansa Suzyn ja taas Suzyn syntymäpäiville Linda otti mukaansa työkaverinsa Julian. Nämä viisi rouvaa ovat ystävystyneet ja tapaavat toisiaan vähintään viisi kertaa vuodessa synttäreiden merkeissä :)

Erittäin sydämellinen ja hauska porukka. Oli hauska huomata, miten ihan eri ympyröistä tulevat naiset ovat hitsautuneet kiinni toisiinsa :) Lindan, Sherrin ja Bettyn historia on kaikista mielenkiintoisin.

Sherrillä eli tädilläni on kaksi poikaa. 13 vuotta sitten toisen pojan tyttöystävä tuli raskaaksi ja melkein heti vauvan syntymän jälkeen hän lähti toisen miehen (tai pojan) matkaan. Tämä toinen poika oli Bettyn poika. Äiti ja vauva sekä uusi poikaystävä asuivat Bettyn luona. Serkullani ei ollut mitään tietoa, missä hänen lapsi oli ja Bettylle taas kerrottiin valheita lapsen oikeasta isästä. Pari vuotta vierähti, jonka jälkeen suhde päättyi ja äiti jätti lapsensa Bettylle. 

Äidin hylätessä lapsensa oli Bettylle ja hänen aviomiehelleen muodostunut tiivis suhde lapseen. He halusivat adoptoida pojan. Tennesseen lakien mukaan pitää adoptioista kirjoittaa lehteen ilmoitus. Sherrin aviomies Ricky näki lehdessä tämän ilmoituksen ja he ottivat yhteyttä Bettyyn. Yli kahteen vuoteen ei heillä ollut mitään tietoa lapsesta. Betty pelästyi yhteydenottoa, sillä oli kuullut vain valheita lapsen isästä. 

Bettyllä ja Sherrillä synkkasi erittäin hyvin jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Pian Betty tapasi myös lapsen biologisen isän. Lapsen isä päätti luopua huoltajuudesta ja antaa lapsen adoptoitavaksi, sillä hän ei tiennyt kuinka pystyisi hoitamaan lasta yksin. Lapsi oli asunut Bettyn luona koko ikänsä, alkaen jo kutsua Bettyä äidiksi, joten päätös oli ollut suhteellisen helppo tehdä. Biologinen isä ja biologiset isovanhemmat ovat aktiivisesti tekemisissä pojan kanssa. Sherri ja Betty ovat nykyään parhaita ystäviä. Bettyä poika kutsuu äidiksi, Sherriä mummoksi :)

Tämä tarina ja näihin ihmisiin tutustuminen on tehnyt muhun suuren vaikutuksen. Johtunee varmaan mun ja mun perheen historiasta. Ei voi olla kuin onnellinen, että maailmassa on näin ihania ja rakastavia ihmisiä <3

Päivän saldo: lasten hemmottelua, pieni pelästyminen ja ilta ihanien ihmisten seurassa!

Ps. Oon maailman ylpein lapsistani <3 He jaksoivat käyttäytyä uskomattoman hyvin. reilun kahden tunnin ajan he istuivat paikallaan ravintolassa "vanhojen" naisten kanssa, ymmärtämättä juuri mitään keskusteluista, joita pöydässä käytiin. Kaikki naiset kehuivat lasten käytöstapoja <3

Lasten hemmottelua

Laura on mankunut kynsien pidennyksiä ja vaikka mitä muuta kynsiin liittyvää koko kevään ja alkukesän. Nyt vihdoinkin koitti kauan odotettu hetki :) eli kynsien lakkaus kauneushoitolassa. Pidennyksiä ei neidille tullut, mutta ihailtiin muille laitettavia pidennyksiä. Neiti on yhtä hymyä uusien kynsien kanssa :) 

Lauran kynsihoitoa katsellessa Rene näki, että täällä myös miehet käyvät mani-ja pedikyyreissä. Rohkaistuneena hän päätti ottaa jalkahoidon. 

Tuli tarpeeseen, sillä Laura oli harjoitellut kynsien lakkaamista Renen ylipitkiin kynsiin. Lisäksi Renen jalat on täynnä itikan puremia ja kylpy varmasti rauhoittaa kutiamista.

Jos hinta on sitä mitä luvattiin eli 25$, voisi sanoa tämän olevan lähes ilmaista Suomen hintoihin verrattuna. Äidin vuoro on joku toimen päivä :)

Laura ja koira

Me olemme olleet Lindan luona yhden viikon. Ensimmäisenä päivänä kun Linda tuli hakemaan meidät memphisin lentokentältä. Niin sitten kun Linda oli päässyt perille hakemaan meidät,niin Sanna ja Linda rupatteli vai pälä pälä päätä. Mutta sitten kuin he olivat rupatelleet hetken niin Linda sanoi että hänellä on koira. Sen jälkeen minä huusin jeeeeeee!

Minua vähän pelotti kun näin Shelbyn ensimmäisen kerran.

Minä tykkään viedä koiraa ulos. Olen tottunut jo siihen. Me olemme hyviä kavereita. 

Kun pyydän Shelbiyä istumaan niin hän istuu. Ja kun pyydän että se antaa tassua niin se antaa tassua💜mä tykkään Shelbystä💜

T. Laura