Käytiin Shelbyn kanssa kävelyllä ennen kuin haettiin Linda töistä. Alkumatka meni oikein mukavasti, mutta noin 300m ennen kotia meinasi sydän pysähtyä sekä mulla että lapsilla. Yhden talon pihalta juoksi pitbull täysin vapaana meitä kohti. Koira pelästyi ja lähti juoksemaan ja niin otettiin mekin jalat alle. Ei tosin ehditty ottaa montaa juoksuaskelta kun koira pysähtyi. Pitbulleja oli kaksi vapaana, toinen vielä pieni pentu ja se pysyi omalla kuistilla. Ollaan puhuttu lasten kanssa siitä, miten pitää toimia jos joku koira hyökkää päälle. Yksi pieni koira oli käynyt Shelbyn kimppuun ja sen takia Linda ja myös me kannetaan aina mukana pippurisumutetta, joka on tarkoitettu koirille. Lapset hyppäsivät sovittujen ohjeiden mukaisesti mun selän taakse, samalla kun otettiin juoksuaskeleita ja mä kaivoin sumutetta esiin.
Pulssi oli juuri ja juuri tasaantunut kun päästiin oman talon kulmalle ja vastapäinen naapuri viittoi meille. Hän huusi samalla jotain ja kun en kuullut mitä, mentiin vähän lähemmäksi. Naapuri kysyi onko ovellamme seisova pitbull meidän? Ei hemmetti, siinä todella oli pitbull ihan vapaana. Komensin lapset lähemmäksi mua ja jäätiin naapurin pihalle odottelemaan, että väylä olisi vapaa... Hetken pitbull katseli meitä, mutta lähti sitten toiseen suuntaan. Huh huh, toivottavasti ei tarvii nähdä niitä koiria enään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti