Lähtö Memphisistä oli erittäin haikea. Kyynelten vuodattaminen aloitettiin jo edellisenä iltana :( Samaan aikaan kuitenkin iloisia lähestyvästä kotiin paluusta ;)
Käytiin siis aamulla uimassa Joannan vanhempien luona ja sen jälkiin pakattiin loput tavarat. Mä olin vuokrannut auton Alamosta ja käytiin hakemassa se kahden aikaan. Pienellä apgreidauksella saatiin erittäin mukava menopeli. Vaikka kylläkin vähän pisti naurattamaan auton merkki... Edellisenä päivänä kun olin kertonut kaverille ajatuksiani Toyotasta... Eikä siis mitenkään kovin positiivisia ajatuksia. Niinpä oli pakko ottaa muutama kuva musta ja mun "rakkaasta" :)
Auton hakemisen jälkeen ajettiin vielä kotiin hakemaan kamat ja sanomaan heipat USA-mommylle.
Ennen varsinaisen ajomatkan aloittamista oli vielä pakko pysähtyä hakemaan eväitä ja pari muuta juttua.
Ensimmäinen nukkuja :) ja matkaa oli kulunut reilu tunti...
Nashville Tennessee
Aika upea auringonlasku, harmi ettei vauhdissa saatu parempaa kuvaa. Tässä kohtaa oli ensimmäinen ja ainoa ruokapysähdys takana. Ja pysähdys tehtiin tietenkin Taco Belliin.
Auton tankkaus osa 2, lapsille karkkia ja äidille kahvia ja vettä. Joku teini oli ajanut autollaan ojaan ja paikalla oli useita poliiseja, ambulanssi, hinuri yms. Välkkyvalot eivät siis olleet meitä varten ;)
Alkuperäisesti olin suunnitellut, että viimeistään Columbian kohdalla pysähdytään ja yövytään. Ajaminen tuntui mukavalta eikä mua yhtään väsyttänyt, joten jatkettiin vielä matkaa. Tässä kohtaa Laura nukkui ja Rene torkkui mun vieressä.
Vapaan hotellin tai motellin lyötäminen osoittautui vaikeammaksi kuin uskoinkaan. Loppujen lopuksi nukuttiin pari tuntia motarin varrella olevalla pysäköintialueella. Matkaa tässä vaiheessa oltiin taitettu jo reilu 12 tuntia, jäljellä olisi noin pari tuntia. Pysäköintialueella sai viipyä kaksi tuntia, joten laitoin herätyskellon soimaan klo 7.30. Rene nukahti heti, ja Laura taas heräsi melkein heti. Mulle jäi siis torkkuaikaa noin tunnin verran.
 |
| Söpö kuski ;) Näytän kyllä ihan kuolleelta... |
Ja niin matka jatkui kohti Niagaran putouksia. Rene siirtyi takapenkille nukkumaan ja me tytöt nautittiin ajamisesta :) Koko automatkan ehdoton kohokohtia on ollut juttutuokiot lasten kanssa. Koska lapset nukkuivat ison osan ajasta eri aikaan, sain rauhassa jutella aina toisen kanssa.
 |
| Äidin kanssa juttelu on välillä aika raskasta puuhaa.... |
Niagarassa, vielä Yhdysvaltain puolella, pysähdyin tankkaamaan auton ja vaihtamaan vaatteita. Yhden paikallisen huoltoaseman vessa toimi "virkistäytymispaikkana". Vettä naamaan ja kainaloihin, puhtaat vaatteet, hampaiden pesu ja matka saattoi taas jatkua. Lapset nukkuivat iloisesti autossa.
Kahvi on täällä ihan kamalaa. Ihme kyllä, McDonalds on yksi niitä harvoja paikkoja, joissa saa kohtuullista kahvia.
 |
| McCafe , aamun pelastaja :) |
Mä nautin aamukahvin mäkkärin parkkiksella ja kun lapsetkin sitten heräsivät, mentiin vielä sisälle syömään aamiaista. Terveelliseen tapaan lapset aloittivat aamun kananugeteilla...
Jätettiin auto Niagaran lentokentälle, USA:n puolelle, josta Jarret sitten meidät haki. Auton ajaminen rajan yli olisi maksanut tuplahinnan :( Jarret ei voinut (tai ei kannattanut) käyttää puhelinta USA:n puolella kalliin hinnan takia, joten piti antaa tarkat maamerkit mistä meidät hakea (lähtevät, saapuvat, parkkipaikka jne.). Lentokenttä osoittautui niin pieneksi, että kaikki oli yhdessä pienessä rakennuksessa. Lentoja kentälle tuli 1-2 päivässä. Saavuttuamme kentälle, ei siellä ollut kuin yksi perhe odottamassa illan lentoa.
Ja tässä sitä ollaan onnellisesti matkalla rajanylityspaikalle :) Pientä jännitystä oli ilmassa, sillä rajan ylittäminen täällä ei ole yhtä helppoa kuin esim. Suomesta Ruotsiin. Kanadan viranomaisia kiinnostaa varsin paljon ketä maahan saapuu. Rajan yli kuitenkin päästiin muutaman kysymyksen jälkeen ;)
